Jo vihertää.

Vihreä tuo aina mieleen kevään, oikeastaan koko villitys alkaa aina tuossa hieman ennen joulua kun tulee pakottava tarve saada hyasinttejä, valkoisena tietysti. ;)
Joulun jälkeen alkaa aina uusi elämä ja mieleen hiipii ajatus keväästä, orastava ruoho, hennon vihreät sävyt. Aurinko vaiko mikä on syypää, että jo tammikuussa meidän asuntoon on löytänyt tiensä yksi jos toinen vihreä. 

Vihreä on ollut aina yksi suosikkiväreistäni. Vaatteissa, seinissä, sisustuksessa.. Kateudesta en juuri vihertele. se ei taida olla mun juttu! ;)

Eräs lauantainen Ideaparkin reissu Henkkamaukan koti-osastolta löysin ihanan tyynyn jossa yksi lempparieläimistäni, vihreä kuoriainen, korumainen kaunotar. Muutakin kuoriaista tarttui matkaan, kahvikuppi, lautanen sekä keittöpyyhkeeseenkin oli lennähtänyt kuoriaiskaunotar. 

Meidän seinä on vihreä, aivan mielettömän ihana, metsäisen arvoituksellinen Tikkurilan Vuono joka muutti kodin ilmeen täysin. Siitä se ajatus sitten lähti ja vihreä on tämän kevään väri. Eiköstäs se ole rauhoittava väri? Mä ainakin olen nykyään niin rauhallinen ja levollinen. Aika mukava olotila! :)

Onko vihreä hiipinyt teidän sisustukseen?

Muistelmia.

Lapsuuden kodista jäänyt parhaiten mieleen suuret ikkunat, korkea olohuone, Artekin kalusteet ja peikonlehti. Niitä oli useitakin, hirmuisen suuria ja minä kuvittelin olevani sademetsässä kun rakensin niiden alle majoja. 

Mun tehtävä (mieluinen sellainen) oli hoitaa noita jättimäisiä puskia. Silloin tällöin pesin yksitellen jokaisen lehden. Ja toki myös kiillotin ne, banaanin kuorella! Suihkuttelin niitä usein ja äiti luuttusi vettä parketeilta..

Nuo kasvit oli kuin perhettä, mukana leikeissä. Noista ajoista on jo ainakin kaksikymmentä vuotta mutta tänään palasin hetkeksi takaisin lapsuuden huolettomiin päiviin kun pakkasin meidän uutta perheenjäsentä Bauhaussin tiskillä. Siinä se nyt on. Oma peikkolapsi! <3 

Oliko teidän lapsuudessa tai myöhemmin näitä nyt taas niin trendikkäitä isolehtisiä ystäviä?

Mukavaa viikonloppua! -annica-

P.S. Peikko valtasi sohvapöydän, imeisesti pakko hankkia uusi soffan eteen... ;)

Ilmeikkyyttä.

Meillä uudistettiin hiljakkoin makuuhuonetta, jossa oli omaan makuuni hieman valju fiilis. Seinissä oli miljoona ruuvinreikää edellisten asukkaiden jäljiltä sekä maalikin sävyltään vähän kellertävää. 

Makkari on piskuinen kooltaan ja parisänky viekin siitä suurimman osan. Isot vaatekaapit valtaavat
yhden seinän, ikkuna toisen. Yksi seinä oli tarkoitus maalata hieman betonisen näköiseksi mutta hommahan lähti hieman lap(a)sesta ja tytär ehdotti, että siihen pitäisi maalata panda. 

Vaikka ei nyt ihan riitä taidot pandoihin, niin panda siihen maalattiin. Kyllä siitä tunnistettava ainakin tuli.

Hyvin ilmeikkään päätyseinän vastapainoksi vastakkainen seinä rauhoitettiin valkoiseksi, osin myös videotykin takia joka nököttää pandaseinällä. Silloin tällöin vain on letkeetä kattella sängyssä hömppäleffoja! Mikäs leffa tälläkertaa?!

Miten teillä nukutaan? Pehmoisia unia teille murut, terkuin annica

  

Heräämisiä.

Auringon paistaessa tuntuu kuin heräisi unesta. Pitkä synkeä syksy takana ja kirkas kevät edessä! Mukava suunnitella tulevia kevätsisustuksia ja unelmoida isommasta talosta... :)

Sådant är livet  -blogi tykkää keskittyä kauniisiin kuviin joita räpsin kotona ja missä liikunkin. Kuvani eivät suinkaan ole täydellisiä, huipputarkkoja taideteoksia, vaan enemmänkin tunteella napattuja otoksia ympäriltäni. Käsittelyohjelmia en osaa käyttää mutta valaistuksilla tykkään luoda kuvaan tunnelman.
Sydäntäni lähellä on aina ollut sisustaminen ja kauniit asiat, siitä kirjoitetaan mikä on sillä hetkellä mielessä. Toki mukaan mahtuu muutakin kuin sisustamista; - lapsia, muotia, ruokaa, arjen ilmiöitä... Niitä juttuja joiden keskellä elän ja hengitän! Juttuja jotka tekee iloiseksi ja antaa virtaa kahlata korkeammassakin loskassa! :) 

Joko siellä ollaan kevättä rinnassa?

Tervetuloa mukaan ihanaiset! Tästä tämä alkaa. Sellaista se elämä on!